Mielenkiintoista on, että olen saanut palautetta, jossa tekstistäni saa kuvan, että suurin osa on ollut aggressiivisia ja negatiivisesti suhtautuvia puhumattomuuteeni.

On totta, että kirjoitin pitkästi, miksi puhumattomuus loukkaa tai hämmentää, MUTTA kirjoitin myös, kuinka SUURIN OSA olivat hämmästyksestään huolimatta uteliaita ja kiinnostuneita ja jotkut pitivät minua rohkeana ja/tai henkisenä ihmisenä.

Sen sijaan pitkä keskustelu puhumattoman ihmisen kanssa ei kiinnostanut ketään. Aivan sama kuinka utelias ja kiinnostunut toinen alussa oli, niin puhumaton ihminen vain unohtuu, muuttuu näkymättömäksi ja lakkaa olemasta.

Jätin tekstistä myös paljon pois, esimerkiksi, kuinka yksi kuski olisi halunnut minun numeroni vain kuullakseen minun ääneni sitten kun jälleen puhun. Tai kuinka kuulin jälkeenpäin, että inspiroin yhtä tuttua Rainbow:ssa (hippifestarit, jossa olin muutaman päivän, btw.hipit ym."vaihtoehtoporukka" osasi suhtautua parhaiten puhumattomuuteen!!) olemaan päivän hiljaa. Inspiroin toistakin, yksi hyvin puhelias kyyditsijä päätti myös olla puhumatta 5 minuuttia!! Hän tekikin sen. :D

Eli kukaan ei ollut aggressiivinen ja huutanut päin naamaa, vaan asiallisesti kertoivat, etteivät ymmärrä asiaa tai eivät voi hyväksyä sitä syistä joista kerroin.

Kaikenkaikkiaan kokemus oli ikimuistoinen, positiivisella tavalla! Ja uskokaa tai älkää, se oli elämäni sosiaalisin kuukausi!!